Heh, enpä oo ennen kenenkään kuullu sanovan Ronpasta sellasta mitä eilen :D Agi ohjaaja totes, että tää on tosi kiva kun on niin rauhallinen! Kuulosti vaan niin hassulta, että joku sanoo sitä rauhalliseksi :) eipä sillä, eihän se mikään ylihötky koira oo, se vaan on niin innolla aina mukana kaikessa.

Mutta siis asiaan. Eilen oli toka alkeisagility kerta. Lähettiin sellaseen mukaan ihan sen takia, että ois vähän jotain uutta tekemistä ja tietty jos rupee sujumaan niin  voihan sitä kattoo sitte, että haluuko jatkaa pidemmälle. Eka täytyy kyllä kuvauttaa lonkat ja muut liikkumisvälineet, ettei turhaan rasita jos on jotain vikoja.

Täytyy kyllä sanoa, että niin ekalla kun nyt tokallaki kerralla Roni onnistu ihmetyttämään mua sillä, että se ei oikeestaan edes yrittäny lähtee muitten koirien luo ja keskittyy lähes koko ajan olennaiseen. Välillä tietty vähän piti revitellä ja sillon tuntu, että kenttä loppuu kesken ja pienet kurssikaverit jää jalkoihin :D Ekalla kerralla hypittiin vähä esteitä, harjoteltiin putkea ja keppejä. Eipä niissä sen kummepaa, putkeen meni vauhdilla niin kauan kunnes keksi, että sitähän voi vaikka hypätä putken päälle, kääntyä putkessa, tulla peruuttamalla ulos tai vaan juosta ohi... 

Tokalla kerralla vähän hypittiin ja kyllä tolla jotain kengurugeeniä jossain on, sen verran pomppua löytyy. Hyvin meni jo muutama hyppy peräkkäinkin. Sitte vähän keppejä ja vaikka vähän yritti välillä oikoa niin silti tosi hyvin tajus oikeista väleistä tulla takasi. Kerran meni monta keppiä jo sen näkösesti, että ehkä ne joskus menee niin kun pitää ilman ohjausta 

  

Näitä hetken aikaa muisteltua siirryttiin uuteen esteeseen, puomiin. Ei siinäkään mitään ongelmia ollut, itteä vähän hirvitti kun Roni vaan meni hirveetä vauhtia makkaran kuvat silmissä eikä tuntunu yhtään kattovan mihin jalkansa pistää. Hyvin kuitenkin meni ja hyvä, ettei ainakaan pelänny puomille menoa. Sitähän sitte tietty voi hypätä kesken puomin pois jos ei jaksa mennä loppuun saakka, mutta äkkiä tajus, et herkkuja tulee vaan jos menee loppuun saakka.

Jos Ronpassa on kengurugeenejä niin on siinä kyllä joku osa kissaakin...

Välillä harjoteltiin putkea ja Memmun avustuksella se rupes sujumaan ihan mukavasti, vauhdikkaasti mennään, täytyy vaan kattoa, että mennään aina putkeen eikä siitä vierestä  

A-estettä mentiin myös, ylös ja alas menee vauhdilla, kosketuksetkin menee vähän niinkun vahingossa, niitä tarttee varmaan vähän harjotella, ettei mennä ihan miten sattuu. Vielä yksi uusi este, paljon sitä tunnissa loppujen lopuksi kerkeää. Pussi koitettiin ja kuinka ollakkaan ei siinä mitään ongelmia ollut, läpi vaan!

Nyt ois sitte enää rengas sellanen mitä ei olla koitettu ja mikä pussin ja keppien lisäks vähän mietityttää, että mahtaako onnistua. Tähän saakka kaikki on kuitenki menny niin hyvin, että ihan pelottaa  Mut niin kauan ku Ronilla on kivaa, ni ei oo mitään väliä miten muuten menee. Ja tuntuu, että vaikka tuolla se on ihan innoissaan kaikesta, niin kuuntelee silti tosi hyvin. Muutaman ad/hd kohtauksenkin aikana tuli niin nätisti takasi, että en ois uskonu jos en ois ite nähny  Ja vaikka monista pyynnöistä huolimatta muutama koira päästettiin monta kertaa tulemaan mun mielestä liian lähelle meitä, niin hyvin Roni oli nätisti eikä lähteny niitten mukaan. On meillä hyvä koira, jee