Vuhuu, oon tainnu ylittää itteni ku meinaan oikeesti päivittää blogia :D mun päiviinhän ei näin työttömänä tällä hetkellä kuulu mitään muuta kun oleskelua, makoilua, lepäämistä ja koirien kans touhuumista ni se on ollu jotenkin ylivoimasen vaikeeta kirjotella mitään mikä vaatii ajattelua tai jonkinlaista keskittymistä :P
Kirjottelen siskon ulkotoimistosta ( ulkoistin eilen sen ruokapöydän ja pari tuolia parvekkeelle ni saa läppärin kätevästi siirrettyä pihalle ) ja täytyy sanoa et tässä vois kirjotella vaikka koko päivän, linnut vaan visertää ja oravat ja sorsat touhuilee omiaan tossa parin metrin päässä. Koirat nukkuu pitkin poikin ja välillä täytyy vähän päivystää ohikulkijoita mitä täällä ei kuitenkaan hirveesti oo :) Kotona on vesivahingon remppa menossa ja ollaan sieltä oltu karussa nyt kolmisen viikkoa, joten kaikki kuvat ja videot jää valitettavasti myöhemmäks :(
Mutta jos itse asiaan sitte. Ekat viralliset agikisat Ronin kanssa oli Liedossa 9.4. Tuloksena kolme ennalta-arvattavaa hyllyä, mutta huomattavasti paremmin menneitä hyllyjä mitä oletin. Eka rata meni melkein loppun saakka pelkillä virheillä, pari hypyn tiputusta ja puomin sekä ylä- että alakontaktilta virhe mut sitte valitettavasti mentiin väärään päähän putkea ja hylly. Eka rata tuntu tosi kivalta ja meno oli suht hyvää, kepit suju ja Ronppa kuunteli Ronpaks tosi hyvin. Toisen radan vois unohtaa sitte vaikka ihan kaikki ja ihan kokonaan, unohdetaan et me ees mentiin tätä toista rataa  Rataan tutustumisessa rata vaikutti suht helpolta, mut Roni ei ollu samaa mieltä mun kanssa mistään,kepit ei sujunu, keinu juostiin läpi niin kovaa ku vaan ikinä pääsee ja äh jäi sitte varmaan puolet esteistä suorittamatta ku huomasin ettei edes kannata. Kolmas rata oli tutustumisessa kans mukavan olonen, ainut harmia aiheuttanu kohta oli kolmen vierekkäin olevan esteen suoritus, hirveen hankala selittää ilman kuvaa... Noh sellanen s mutka olis tarvinnu tehdä kuitenkin. Alku meni tosi hyvin ja sain Ronin oikeeseen päähän putkea, kepit suju upeesti mutta keppien jälkeen tuli se hankala kolmen esteen suoritus ja niiltä sitte tulikin hyl. Joku oli jättäny esteitten numerolaput kentälle ja niitä piti käydä kattomas ja sit ku sähelletiin niitten kolmen esteen kanssa ni Roni meni pussiin mutta käänty sieltä takasi ku käskin. Loppurata sujuki sitte hienosti ja jos ne kolme estettä ois ollu pikkusen eri kulmassa, ois saattanu jopa sattua niin et oltais selvitty ilman hyllyä. Mutta hyvä sitä on spekuloida näin jälkikäteen :D Oli kiva kokemus ja varmasti jatketaan kisaaamista sitten hiukan myöhemmin :)

Agikisojen jälkeisenä viikonloppuna suunnattiin Ronin kans Vaasaan avaamaan näyttelykausi. Yövyttiin hotellissa ja mulla ja Ronpalla oli peräti kolme sänkyä varaa valita missä halus nukkua :) Vaasassa sato lunta ja oli mutenkin talvinen keli, mutta ennemmin se kuin että ois ollu pelkkää kuraa ja loskaa. Aamupalalle pääsi mukavan aikasin niin ei ehtiny tulemaan kiirettä. Näyttelypaikalla oli vielä hiljasta ja tilavaa, jotain hyötyä siitä, että viitti olla ajoissa liikkeellä :) Roni esiinty kivasti ja aina taukojen aikana nukku joko häkissä tai mun jaloissa, ah mikä ihana muutos niihin ekoihin kertoihin kun rauhottua ei voinu sekunnikskaan  Tuomari arvosti Ronia sen verran, että tulos oli ERI AVK-1 PU-4 ja vara-serti, oikee serti meni harmittavasti ruotsiin, mutta ei se mitään, kyllä me se vielä napataan!


Ja Ronilla jatketaan, ei hätää Taisonikin on vielä olemassa, mutta sen kanssa ei huhtikuun aikana kotitreenaamista kummempaa olla touhuttu. 21.4 osallistuttiin Äetsän seudunkoirakerhon agiepiksiin, saman seuran siis joka järjesti syyssempalot viime syksynä. Tällä kertaa paikkana oli halli. Ronin ilmotin hyppyluokkaan mikä oli epiksien tasolla hirmusen vaativa! Eipä sillä, Ronihan karkas käsistä muistaakseni heti ekan esteen jälkeen eikä siihen saanu mitään kontaktia eikä sillä ollu korvia tai mua ei ollu olemassa. Saipahan päästettyä suurimmat höyryt pihalla kun veti kenttää edes takas hirveellä vauhdilla. Jossain vaiheessa noin miljoonan tunnin päästä kun Roni taas muisti mun olemassa olon ni päästiin rata jotenkuten loppuun. Hyppyluokan jälkeen oli vielä mölliluokka ja edellisen radan jälkeen odotukset ei ollu kovinkaan suuret, pyysin jopa ajanottaja miehiä tukkimaan toisen ulospääsyreitin ja Memmu ja Nasu tukki toisen niinkun yleensäkkin, on vaan omalle mielenterveydelle niin paljon parempi kun tietää ettei koira pääse ainakaan radalta karkaamaan. Ehkä just sen takia, että odotukset oli ihan nollissa niin menikin huomattavasti paremmin. Muuten puhdas rata mutta suoran putken jälkeisen hypyn ohi Ronppa tuli kun en ite ehtiny sen mukana ohjaamaan, mutta muuten suju kaikki tosi hyvin!

Tais olla vielä huhtikuun puolta kun tein ekan verijäljen talven tauon jälkeen. Pituutta sille ei tullut kun 300 metriä mutta maasto ei ollut kovinkaan helppoa ja sai vanheta 10-12 tuntia, ihan tarkalleen en muista kuinka kauan. Pientä haparointi joissain kohdissa, mutta loppuun saakka päästiin kuitenkin :)
Oiskohan siinä ollu meijän huhtikuu lyhykäisyydessään. Kuvat ja videot laitan site itekseen omaan kirjotukseen kuhan tästä joskus päästään muuttamaan takas kotin. Jos vaikka ois niin reipas, että samalta istumalta kirjottelis noi näyttelyarvostelut ja sitte jos vielä jää intoa ni alottas toukokuun kirjottelun :)

*Kröhöm, mulla ei oo luki- tms kirjotushäiriöitä, innostuessa vaan saattaa jäädä muutama kirjain välistä pois :P nyt pitäis olla suht kaikki kirjaimet paikallaan...*