Noin niinkun seurakaverin logoa lainatakseni...

Aina ei vaan tunnu muistavan sitä kun koira huitelee omissa maailmoissaan jossain kaukaisuudessa eikä tietoakaan siitä et oltais ikinä koskaan treenattu mitään. Näistä hyvä esimerkki on seuran viime kertasen epikset missä Roni oli ku käsiinräjähtävä dynamiitti! Heti kun kentällä otti pannan pois niin koira karkas samalla miljoonasosa sekuntilla rallattelemaan ympäri rataa eikä mikään sen jälkeen ottanu onnistuakseen. Huoh. 
"Mee sää sinne ni mää meen tänne"

Asiaan saatto vaikuttaa edellisenä päivänä olleet kisat Jyväskylässä, mutta jos ois mitenkään loogisesti aatellu ni Ronppa ois ollu väsyny ja malttanu seurata ohjausta, mutta ehei, ei suinkaan. Noo jos jotain hyvää ni ainakin kepit suju joku kerta kunnolla :D 

Jyväskylästä saattin kivat kolme hylkyä, ihan liian pitkä aika viime kisoista ja ihan liian jännittävää itelle ja ihan liian vähän luottoa koiraan. Eka rata alko hypyllä minkä jälkeen heti samassa linjassa kepit ja tiesin jo heti ettei tule onnistumaan. Tokalla radalla en malttanu odottaa, että pääsisin tarpeeks pitkälle ennen kun annan Ronille luvan tulla joten hätiköidessä väärään päähän putkea.Tokalla radalla kepit meni upeesti ja molemilla agiradoilla kontaktit oli hienot. Vikalla radalla taidettiin siinäkin möhliä kepeillä ja mitä sitä turhaa niitä esteitä hyppiä, taidettiin juosta oikeestaan vaan putket läpi :D Noissa kisoissa ei ohjaus sujunu ei ollenkaan, mutta aika tyytyväinen saa olla, että semmosella sähläyksellä saatiin edes jotain onnistumaan. Oma pää kasaan ja luota koiraan, niin hirveen yksinkertasta. 

https://www.youtube.com/watch?v=w4hJ-dcLMxI

Treenit kuitenkin sujuu ja kisojen jälkeen ollaan otettu keppisulkeisia, mun silmään ainakin näyttäis pientä kehitystä tapahtuneen ;) 

https://www.youtube.com/watch?v=N3r4T7mURxg&feature=youtu.be