Voi että kun on kaikkea tapahtunut, mutta kun ei saa itteään kirjottamaan kun on niin hirveen vaivalloista kun kaikki kuvat on puhelimessa ja sillä ei niitä tänne saa ladattua. Noh, yritetään nyt kuitenkin olla reippaita :)
Otsikkoon palataan vähän myöhemmin, mutta tärkeimmät ensin! TATTADAA! 

Ronppa valioitui Kajaanissa hienolla arvostelulla. Kyllä olikin jännää, mä otin Kajaanin reissun vaan siltä kannalta, että saa rentoutua ja viettää mukavaa aikaa Memmun kanssa koko viikonlopun eikä tarvii miettiä koti tai työjuttuja, näyttelypaikallekkin kun käveltiin niin oli tarkotus tehä vaan aamulenkki sinne, pyörähtää kehässä ja samantien takas hotellille röhnöttämään :D Ei se sitten ihan niin mennyt, Erillä jatkoon, avointen ykkönen, sa ja paras uros kehässä Ronppa oli ekaa kertaa eka :) Ja Ronihan on herrasmies, naiset on aina ykkösenä, joten vsp ruusuke vielä lisäksi. Harri Lehkonen oli Ronista tätä mieltä " Hyvänkokoinen vahvarunkoinen uros. Maskuliininen pää ja ilme. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja ja mittasuhteet. Hyväasentoinen häntä. Tehokkaat liikkeet, hyvä pilkutus."

Häntäkin löyty

Kajaanin pallohalli ei ollu mikään lämpimin eikä helposti kuvattavin näyttelypaikka, kyllä mä sinne kuitenkin lähtisin uudestaankin :D

 

Ja sitte itse asiaan. Niin siinä nyt sitten kävi, että Nuutti vei Taisonin nyytit. 

Kuvattiin samalla selkäkin, siellä ei näkyny mitään erikoista.Painoa oli 31,9 kg, aattelin, että se painais ainakin pari kiloa enemmän. Mä tosiaan olin pohtinu ja pähkänny sterilisointia jo pitkään, varmaan siitä saakka kun lonkat kuvattiin. C/c nyt ei ole mikään jalostuksesta poissulkevan huono, mutta kun parempiakin löytyy ja kun ei kuitenkaan kuule kuin toisella korvalla. Ja kuten jo taisin aiemmin mainita, niin näyttelyt oli oikeastaan ainut syy pitää Taisonin kulkuset tallella. Näyttelyisä se ei kuitenkaan viihdy, se ei vaan ollu sen mielestä kivaa eikä ikinä ollu näyttelyssä edes lähellekkään niin rento kuin Roni niin miksi turhaan kiusata toista. Lisäksi ihan viimeisimpiä mietinnän aiheita oli Taisonin epävarmuus, mitä jos se vaan lisääntyy leikkauksen myötä kun testosteronin tuotanto vähenee. Ja mitähän kaikkea muuta sitä ehti miettiä, Ronin ja Taisonin välejä, millaiseksi ne mahdollisesti muuttuu tai jos käykin jotain ja Taisonista tulee agressiivinen. Hyvänä vaihtoehtona ei ollut sekään ettei leikkauksella olisi mitään vaikutusta, miksi sitä sitten olisi tehnyt. Lopulta sain kuitenkin itteni vakuutettua, että sterilointi on oikea vaihtoehto jos meinataan päästä harrastuksissa eteenpäin eikä junnata samassa pisteessä loppuikää kun yksi kulkee nenä maassa ja vinkuu tyttöjen perään. Toinen jolla itteäni rohkasin liitty hevosiin, jos mulla ois hevonen niin se ois ihan sata varmasti ruuna, ei ori, joten mitä pahaa siinä on, että haluan steriloida tuon. Lisäksi tietenkin kaikki terveyden kannalta positiiviset jutut, eturauhanen ja kiteet lähinnä. Noh tehty mikä tehty.

Leikkaus meni ilmeisesti hyvin ja päästiin kotiin toipumaan. Taisoni oli tietenkin väsynyt ja todella vaisu koko päivän, ei liikkunut kun sillon kun käytin sitä pihalla. Illalla sitten alkokin oikein kauhun pari tuntia. Taisoni alko hengittää puuskuttamalla eikä suostunu liikkumaan mihinkään, koitti vaan tunkea päätään johonkin koloon mihin vaan hiukankin sai. Sitä hetken seurattuani ja kun puuskutus vaan paheni oli pakko soittaa Tuhatjalkaan päivystykseen, samalla huomasin, että Taisonontin ikenet oli ihan valkoset/harmaat. Hoitaja keskusteli hetken lääkärin kanssa ja lopulta saatiin käsky lähteä näytille. Ei muuta kun Marski ja Taisoni autoon ja kohti Jyväskylää. Olin jo ihan varma, että se on Taisonin viiminen matka, kyllä niin vaikeeta hengittäminen oli kun sen takakonttiin laitoin. Onneksi sitten viimeisissä liikennevaloissa T piti jonkun pienen äänen niin tiesin, että hengissä on. Matkan aikana hengitys oli hiukan tasaantunut, mutta kun piti kävellä autosta sisälle, n. 20 metriä niin puuskutus alkoi taas. Taisoni sai heti pistoksena opiaattikipu lääkettä ja ei kauaa mennyt kun nukahti, toisella oli ihan hirveä kipushokki ja uni tuli heti kun se alkoi helpottaa. Lämpö oli laskenut 34,4 kun se normaalisti pitäisi olla 37-38, joten Taisoni sai sähkökäyttöisiä lämpöpatjoja päälleen ja alleen. Tipalla meni nestettä, antibioottia ja kai vielä kipulääkettäkin. Siinä odotellessa vierähti pari tuntia, ihana hoitaja toi mulle ja Marcolle mukavemman tuolin, mihin saatoin itekkin torkahtaa hetkeksi :) Tuhatjalkoja on parjattu jo jonkin aikaa, mutta mun täytyy sanoa, että mitä ite on siellä joutunut käymään niin kyllä on palvelu ollut hyvää ja henkilökunta mukavaa. Lääkärit on tainnu joka kerta olla ulkomaalaisia, mutta kuten nytkin, niin joka kerta koirat on tullu kuntoon eikä mitään ole jäänyt arvailujen varaan. 

Ja ne steriloinnin vaikutukset. Leikkauksesta on kulunut nyt n. 2,5 viikkoa ja voi olla, että tää on vaan jotain lumetta, mutta vielä ainakin olen tyytyväinen. 1,5 viikkoa meni vähän niin ja näin, Taisoni ei suostunut syömään, mutta se helpotti heti kun jätettiin antibiootit pois. Kotona turha piippaaminen ja vinkuminen on jäänyt kokonaan, Taisoni saattaa jopa jäädä paikalleen makaamaan vaikka mä lähtisin johonkin kun ennen se on roikkunu vähintään parin metrin päässä. Ronin kanssa ei mitään normaalista poikkeavaa. Hallilla T menee mielellään ite moikkaamaan vieraita ihmisiä. Tänään korkattiin möllitokossa avoluokka, huimilla 107 pisteillä, mutta alhaiset pisteet johtu ihan jostain muusta kun nenän perässä kulkemisesta. Katotaan sitten joskus puolen vuoden päästä onko muutos oikeesti totta vai onko tää vaan jotain alkukulissia.

Budjettitaulun myötä tuli mietittyä vakuutusta ja sen tarpeellisuutta. Noh nytpä sitten sinetöi kohtalonsa tämä vakuutusyhtiö, tuota päivystyskäyntiä ei korvata laisinkaan. ( Joo, siellä ehdoissa saattaa jossain lukea, että jos sterilisointi ei johdu terveydellisistä syista niin ei myöskään komplikaatioita korvata, mutta eipä tulllut mieleen alkaa tavaamaan vakuutusehtoja silloin yöllä)