Yksin kentällä olosta vois olla jotain hyötyä JOS
-koira keksittyisi muuhunkin kuin kentän haisteluun
-koira pysyisi omalla isolla kentällä
-koira malttaisi mennä niitä esteitä mitä pyydetään eikä niitä mitä itse haluaa
-koiralla olisi korvat
-koirasta huomais et sitä on edes josku yritetty kouluttaa
Että niin. Oli kerrankin hyvä tilaisuus tehdä kaikkea rauhassa, kun oltiin ainoat paikalla. Kenttäkin oli kaksi kertaa normaalin kokoinen, että tilaakin oli. Koira ei vaan nyt ollu mukana, kentä haisi liikaa jollekin hyvälle, korvat oli jääny kotiin ja istumisesta tai paikallaan olosta se ei ikinä ollu kuullukkaan. Kyllähän se muutaman pitemmän sarjan sitte meni jossain vaiheessa nätisti, harjottelin ite valssia ja sellasia askelia mitkä kyllä unohtu sitte samantiän Tais koiran pelleily johtua vaan omasta mielentilasta, tarttis saada kunnon päikkärit ennen agia ni vois sujua paremmin. Alku mentiin Päivin ohjauksella, just niitä valsseja ym harjotellen ja loppu puolisko tehtiin ite kontakteja, keppejä, pussia, pituutta ja rengasta. Timo tuli kans kokeilemaan, hyvin niilläki menee (sillon ku Roni viittii kuunnella), tässä täytyy oikeesti ruveta harkittemaan sitä toista koiraa Pienten välien selvittelyjen jälkeenkään Ronpan suoritukset ei parantunu, teki kyllä välillä sitä mitä piti, mutta aina esteitten jälkeen lähti omille teilleen. Taisin jossain välissä luvata sille, ettei se saa enää ikinä ruokaa ja kaikkea muuta yhtä mukavaa Lupauksesta huolimatta agin jälkeen lähettii keskustan Tuhatjalasta hakemaan toinen pussi Specificin heart and kidney supporttia ja nähtiin ihana pieni dalmispentu puistossa Timo kävi hakemassa meillä iltapalaa ja mä päätin kävellä Ronin kans kaupalta kotiin. En tiä tajusko se olleensä ihan pöhkö agikentällä vai mikä oli, mutta se käveli ku ei ois tiennykkään mitä on vetäminen Miks sillon ei oo kukaan näkemässä, ku menee hyvin??
Lauantaina ell ei sanonu yhtään, et kuinka kauan tota erikoisruokaa pitäis syöttää ja jäi muutenki asioita vähän epäselväks ni käytiin töitten jälkeen omassa eläinlääkärissä kyselemässä neuvoa. Suurin huolen aihe oli Ronille antibiootin ja kipulääkkeen pistosta tullu patti, mikä oli aluks siinä kohtaa niskassa mihin pistettiin, mutta ma/ti se valahti kaulalle. Se olikin oikein kaunis näky, koira millä ei muutenkaan oo ylimäärästä kaulanahkaa ja sitte siihen tulee vielä joku patti lillumaan.YÄK! Noh, hoitaja sano, et ei ois siitä mitenkään huolissaa vielä, et jos pitkään siinä on niin sitte vois kattoo kontrollin yhteydessä tarkemmin. Nyt aamulla patti näytti jo pienemmältä, ei ollu enää niin paha kalkkunankaula Kaikki muut asiat oliki sitte sellasia, et hoitaja sano, että kannattaa soittaa Tuhatjalkaan, kun ei voi tietää mitä lääkäri on siellä meinannu. Soitin sinne ja siellä oli taas mukava ihminen puhelimen päässä, ihmeen hyvä tuuri ollu nyt jo hetken aikaa näitten palveluihmisten kanssa, niin paljon on sattunu mukavia just meijän kohalle. Soitolla selvis, että meillä on antibioottia ihan oikee määrä, eikä niinku pakkauksessa luki sata kappaletta vaan huomattavasti vähemmän ( meillä pitäis olla hevosen kokonen koira et sais noin paljon antibioottia kuulemma x) ), ruokintaa kannattaa ainaki hetki vielä jatkaa ja kattoa sitte mihin suuntaan arvot menee. Kysäsin samalla, että oisko nää kaikki voinu johtua ihan vaan niinkin pienestä, että Roni on saanu pari viikkoa puolukkaa ja kuinka ollakkaan, saattaa ihan hyvin johtua, aikaseemin kun ei mitään oireita eikä mitään ole ollut ja nuo kiteet voi ilmestyä parissa viikossa, just siinä ajassa mitä Ronppa on puolukkaa saanu. Eli puolukka pois, pikku hiljaa siirrytään takas omaan ruokaan ja katotaan tarkemmin mitä kaikkea saa. Oman ruuan rinnallaa sitte tota erikoisruokaa niin kauan ku sitä riittää. Verta ei oo tullu lauantain jälkeen ja oon tehny kaiken maailman temppuja et saan Ronin juomaan enemmän.
Mutta eipä tässä kai muuta, tänään Pylkön kautta mökille ja maanantaina kattomaan dalluvauvoja
Kommentit